Ei ole ollut ihan pikku pamaus aivoissa kun ajatus laittoi tämänkin kantakirjalyylin perustamaan oman blogin.Muutaman tunnin tuijottamisen,sanakirjallisen kirosanoja ja muutaman hurjan sorminäppäryystestin jälkeen kaikki oli viimein kirjoitusta vaille valmista.Täytyisi myöntää itselleen ihan sertifikaatti tuvan seinälle roikkumaan.
  Ei tämä nykyaikainen tietokonemaailma ole kaikkia varten.Tällaisella tavallisella,jauhosäkkiä muistuttavalla lyylillä on aika vähän yhteistä viisaampien surffaajien kanssa.Piuhat kyllä pätkii takaraivossa samassa suhteessa kuin ylikuumentuneissa laitteissa.Joskus katoaa kokonainen tiedosto jonnekin ulkoavaruuteen.
  Nykyajassa on kuitenkin pysyttävä.Rakentavat muuten kaiken niin monimutkaiseksi ettei tavallinen lyyli ymmärrä.Nyt jo täytyy suojatietäkin ylittäessä painaa kaikenmaailman nappuloita,jotta valotolppa ymmärtää laittaa vuorovalon jalankulkijoille.
  Ukko tilasi Visa-kortinkin hätävaraksi.Ties vaikka joku päivä täytyisi käyttää.Ukko ei vain muista tunnuslukua.Varma on aina varmaa.Lipaston laatikossakin.Nykyajasta ei koskaan tiedä.
  Täytyy vaan sitkeästi reenata.Kohta ukko muistaa tunnuslukunsa ja lyyli oppii bloggaamaan.Sitten saa nykyaika tulla tupaan vaikka porstuan ovenraamit kaulassa.Valmiita ollaan.