Jo on taas eletty syksyajan keskelle.Sataa rojauttaa peltikattoon silloin tällöin niin ,että ukko hyppää nojatuolista metrin ilmaan.Alastullessa vasta muistaa elävänsä rauhanaikaa.Pirtin puolelle ei toistaiseksi ole hyökännyt mitään muurahaisarmeijaa isompaa.
  Pirtin lasista lensi viime syksynä puolisokea varis.Sekään ei ollut sotajalalla vaan laskeutui hämmennyksissä ukon nojatuolin selkämykselle.Taas ukko hyppäsi ja niin hyppäsi variskin.Kolme raidanmittaa lintu kieri lattialla ja pysähtyi klapihellan kylkeen.
  Varis tuijotti ukkoa ja ukko varista takaisin.Ties mitä puolisokeat toisissaan näkivät.Ukko heristi sormella siipiniekan puoleen ja alkoi hätistellä vierasta tulosuuntaan,kohti pirtin avointa lasia.
  Lintu peruutti muutaman askeleen,ukko lähestyi saman verran.Uusi kuvio ja pian lintu istui sopivasti lasin edessä.Ukko ponnisti kädet ojossa työntääkseen variksen ulos.
 Varis hyppäsi takaisin nojatuolinkulmalle juuri kun ukon tukijalka petti ratkaisevalla hetkellä.Lähestymisvirheen seuraamuksena ukko istui pirtin lasin raamit kaulassaan ulkona sadevesitynnyrissä.hetkeä myöhemmin varis lensi avoimesta reiästä ulos.Se oli voittanut nokan mitalla.